//perskule, kuvat menee yli. Etsin joko uuden sivupohjan tai tyydyn niihin pienepiin kuviin. Saatte toki itsekkin vaikuttaa nytten. UUSI SIVUPOHJA VS. PIENET KUVAT?
Andre oli totisesti uupahtanut. Hän ei jaksanut tehdä mitään. Riinakin alkoi jo olla huolissaan avomiehensä voinnista. Johtuneeko siitä, että Emanuelia hoitaa pääosin vain André? Kannattaisi ottaa niskasta kiini itseään, hyvä Riina. Tätä menoa André on ennenaikaisessa haudassa.
Kaikesta huolimatta André urheasti korjasi tomaattisadon ja kuolleet pisti kompostoitavaksi. 32 tomaattiahan se sai, kunhan ehtisi mehuksi puristaa niin hyvä olisi, mutta tuo aika tuntuu menevän pienokaisen hoidossa.
Viimein oli Emanuelin aika kasvaa lapseksi. Seuraavassa kuvassa näette kasvonpiirteet:
Kunnon pusuhuulet ja tuo nenä, ah. No sehän ei ole pääasia. Ihana poika, söpö ja kaikki tästä tuli. Perijäksi en tosin voi enään laittaa, koska sukunimi on Salinen ja ehdottomasti haluan jatkaa Engwallilla. Himskatti.
Bussihan se kaarti kohta talonkohdalle ja tööttäsi komeasti. Emanuel sanoi heipat ja rynnisti ovelta ulos. Uusi ja ensimmäinen koulupäivähän se päättää, miten seuraavat vuodet menee sitten päättötodistukseen.
Riinan maha kasvoi "yllättävästi"
- Ei taas! Riinan pelkona on nimittäis saada lapsi, mutta sehän ei haittaa minua. Pääasia, että pienokaisia tulee.
Tämä raskaus tuntui tosiaankin olla kovempi. Riina ei pystynyt syödä nukahtamatta ja jos nukkumaan aikoi mennä nukkumaan, hän heräsi kohta nälän tunteeseen. Koko ajan oli rakko täynnä ja hiki haisi. Toivotaan, että tämä raskaus loppuisi kohta.
Andrélla on bestis, Farmikuja 10:nestä. Samat ulkovaatteet. Ei tunnistaisi takaa, kumpi on kumpi. Huomatkaa tosi Anfrén kasvanut maha, tämä ei ole raskaus. Kohta yläkerrasta kuului kauhea karjaisu:
- ANDRÈ !"#¤" NYT TÄNNEE-E! Andréhan totteli ja lähti jokuttelemaan.
Sehän oli Riinan synnytyksen aika
- OMG! Hengitä, hengitä, hengitä! Noin just, hyvä. JATKA NOIN! Andrén ihanat kannustushuudot paranevat vain synnytys synnytykseltä.
Huomatkaa toki Andrén maha, ah ♥ Kaksosethan sieltä tuli. Molemmat ovat perineet jälleen Andrén silmät, ihon ja hiustenvärin. Jo on kummaa hommaa. He ristittiin Ingrid ja Peter.
- Kulta, miten me selviämme? Kolme lasta ja rahat on mitä on, Andrén huolenaiheet oli ihan varteen otettavia, mutta mitäs Riina kuulisi?
- Tuituitui, ensimmäinen tyttö, tuituituitui.
- Riina, en halua enään yhtään Salinen-sukunimistä lasta. Tuletko vaimokseni?
- Ky-kyllä, tulen, mutta eikö nuo lapset jo riitä? Riina kysyi epävarmana.
- EHEI! Engwallilla jatkaa seuraava perijä. Näin he menivät naimisiin. Niin romanttisessa Emanuelin huoneessa.
Raskauden jälkeen Riina pystyi jälleen tehdä ruokaa niinkuin ennenkin. Nyt vuorossa oli hiillostettu monni. Ai että on tuoreen näköistä. Namnam.
Yksi Emanuelin lempiharrastuksista oli tähtien tiirailu. Oli sitten kesä tai talvi, se ei hidastanut menoa. Logiikka on melkein jo tällä pojalla täynnä. Hieno homma.
Kauaankaan ei Riinan unelmat pysyneet koossa. Uusi raskaus tiesi tietenkin uutta kauheaa aikaa. Hän pääti vaihtaa tämän myötä tyyliään vähän erilaiseksi. Silmälasit puki häntä kyllä todella hyvin. Ja kuten huomaatte, raha ei riitä vieläkään laittamaan vessaan laattoja.
Isä paijasi Ingridiä sen minkä kerkesi. Hön oli tosin myös iloinen siitä, että kohta saataisiin vauva, joka kantaa Engwallin sukunimeä.
Viimein oli aika jättää vauvaikä taakse ja siirtyä taaperoksi. Andrén sylissä on tällä hetkellä Ingrid, joka ponnistaa innoissaan yläilmoihin:
Söpöhän tästäkin tuli, eikö? Jännä, miten nuo rastat tuli, mutta niin ne pukee Ingridiä.
Seuraavana vuorossa Peter.
- Valmis? Riina varmisti vielä kerran ja heitti tämän ilmaan:
AWWWWW. Peteristäpä tuli todella söpö. Tämä nenä on ihan selvästi peritty Andrélta. Unohdin katsoa molempien luonnekuvaukset, mutta tuskimpa teitä ne kiinnostaisi?
Jälleen oli Riinan synnytyksen aika. Tälläkertaa André ei ollut kannustamassa, mutta Emanuel senkin edestä:
- Äiti, tuo tänne poika, muuten en puhu sulle! PONNISTA! Hengitä ulos! sisään! ulos! Just noin.
Again. Ruskeat hiukset, siniset silmät ja tämä on poika. Nimekseen tämä nassu sai Niko. Nämä lapset alkavat olla pelottavan klooneja toisilleen. Toivottavasti ne muuttuu hieman kasvaessaan. Ensimmäinen perijäehdokas on syntynyt. Wooho.
LÄPIKATSAUSTA ELÄMÄSTÄ ENGWALLEILLA:
Vanhemmat nukkuvat autuaasti vierivieressä.
Toisinkuin tämä pieni haisuli. Itku kurkussa itkee päästäkseen pois ja vaippajonoon.
Niko sensijaan oli aika rauhallinen siskoonsa verrattuna. Huomaamaton vauva, hertsyykeli.
Peter sensijaan myös itkee sen minkä kerkeää. Nyt hän valitteli uneliaisuutta, mutta kuka hänet olisi kehtoon vienyt? Ei ainakaan vanhemmat, jotka nukkuivat sikeästi, sen minkä kerkesi.
Emanuel söi autuaasti, ainut sim, jonka timantti oli vihreä. Ja miksi hän päivällä hillui vielä yövaatteilla johtui siitä, kun lumi oli tkkinut tiet, ettei bussi päässyt liikenteeseen parkkipaikalta. Likaisia astioitahan sitä näytti olevan ympäriinsä "keittiössä"
Nonin, anteeksi vielä kerran tekstien lyhyyttä, mutta tiedätte syyn. En todellakaan jaksanut enään kirjoittaa kaikkea uusiksi samallailla, pitkillä teksteillä yms. Nyt jätin muutamia kuviakin pois. Noh, toivotaas, että nelos osa on sitten mielenkiintoisempaa lukemista. Ainakin paljastan semmoista, että kenties tulee uusi sinappipeppu, taaperot kasvaa lapseksi, Emanuel teiniksi. Kommentteja hyvät ihmiset.
