Osa kaksi on nyt kehissä, ilman mitään pulinoita
Andrén lähdettyä töihin Riina päätti uudistaa tyyliänsä viimein tulleilla hiustenpidennyksillä. Uusi meikkikin teki ihmeitä. Nyt Riina oli entistä vetovoimaisempi. Varmana André suostuisi siihen talon laajennukseen perustuksineen, rikkaruohot ei olisi niin toivottuja parketin saumojen välistä rehottamaan.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eikö?
- Riina, sydämeni veit, sitä en kai koskaan takasi saa. Jos tunnet samoin, sano I do, André runoili.
- Kyllä, kyllä, kyllä! Riina sanoi tasajalkaa pommppien.
Illantullen nälkä alkoi kurnia molemmin puolin.
- Kannattaisiko harkita jääkaapin täyttöä? Riina tiuskeli Andrén koluamiselle.
- No vaan en minä tuossa lumessa rupea räpiköimään! Taksi on liian kallis, jos meinaamme siihe talohon säästää.
- Noh, milloinkas herra Engwall sen meinasi tehdä?
- Heti lumen sulattua, André vastasi tyynenä. Aivan, lumen sulattua. Milloinkas muulloinkaan?
Viimein kevät koitti, ja lumi suli. Se merkkasi sen, että André sai viimein hinkumansa järven kaloineen ja Riina sen talon, pienellä perunamaalla. Pihalla kasvaa myös nykyisin jopa sitruunapuu, joka on kuihtunut. Varsinainen torakoiden taivas. André sai ison ahvenen ja pienemmän kalan, sekä saappaan.
- Kulta, menen ostamaan vaatteita sinulle ja minulle, hoidakkin hyvin tomaattini, tarkistan sitten ne.
- Kyllä kulta *hymy korvissa, silmät ummella* Njaa, tossun alla on tässä talossa näyttävästi André. ja niin kovan näköinen muuten.
Moni mies kääntyi Riinaan kohti, johtuneen Riinan hiemaisevasta ulkomuodosta tai sitten rahalla, (jota on todella vähän talon jälkeen) jolla hän nämä vaatteet maksoi.
- Ja yksi simeleoni takaisi, ole hyvä. Yksi, pah. Sillä ei saa edes maitopurkkia nykyään.
Viimein, kun on ostettu uusi sänkykin, pitihän sitä päästä kokeilemaan. En sitten tiedä, edesauttaako tämä Riinan pelkoa saada vauva, mutta sehän on vain alku tulevalle suvulle, joka toivonmukaan saavuttaa 10. sukupolven.
Andrén ollessa töissä Riinan maha pompahti.
- Ei ole totta? Ihanaa! Saamme vauva... eih, ei vielä. Eihän meillä ole rahaa, miten me sen elätämme? Riinalla oli todellakin ihan mukiin meneviä ajatuksia, joista jokaine pitää paikkaansa. Ei mitenkään.
Raskauden myötä kaikki alkoi olla hullunmyllyn. Riina ja André ertaantuivat toisistaan, talossa vallitsi lika. Kaikki oli ärtyisiä.
Esimakua vessasta. Verhot ränsistyneet, vessanpönttö lemuaa, samoin André.
- Synnyttäisit jo joskus sen lapsen, ei tätä jaksa. Sinäkään et sano suustasi mitään, valtaat koko suihkun! Andrén hermot oli selvästi kireällä. Riina pysyi vain hiljaa, ja puhdisti sitä, mitä jaksoi tehdä vain.
Andrén ollessa töissä (jälleen kerran yllätys yllätys) Riina tunsi housujensa kastuvan.
- Tämä ei voi olla mahdollista! Ei. Hän juoksi lavuaarille ja otti lähimmän pyyhkeen, mikä sattui käteen. - Tämä ei saa olla lapsivesi..
Yes, kyllä se se oli. Polte oli voimakas, kipu sitäkin hirveämpi. Riina toivoi sen vain loppuvan nopeasti ja huusi avopuolisonsa nimeä koko ajan. Onhan se lapsenteko tietenkin hauskaa puuhaa, mutta se, joka sitä sitten kantaa seuraavat kuukaudet ja synnyttää sen, hänen ajatukset on toistaluokkaa.
Lapsi oli poika, joka sai nimekseen Emanuel Engwall. Hän oli perinyt isänsä kalvakan ihon, siniset silmät ja ruskeat hiukset. Mitäköhän Riina mahtoi ajatella tästä, mikään ei muistuttanut häntä.
Tuoreen isän tullessaan kotiin hän meni lepertelemään oitis pojalleen:
- Kuka on isin poika? Kuka? Emanuel jokelteli vain. Toivotaan, että jos hänestä tulee yhtä komea kuin isästään, hänhän saattaa ihan hyvin olla perijäkin?
Päivät kuluivat nopeasti. Taloon oli saatu hankittua tapetit ja oli Emanuelin syntymäpäivä. Nyt selviää tuleeko hänestä söpö vaiko söpö. Isänsä puhalsi kynttilät ja heitti Emanuelin liiankin luottavaisesti ilmaan.
Söpö poikahan hänestä loppujen lopuksi tuli. (Mieleeni tulee Brendon Urie) Nenänsä hän kuitenkin peri äidiltään.
- I-ti, Emanuel sanoi luottavaisesti. André rutisti tästä hyvästä hänet hellään syleilyyn. Se oli tämän ensimmäinen sana.
OSA KAKSI OLLA TÄSSÄ. Tämä jos mikä kulki nopeasti o.o johtuneen siitä, että karsin suurimman osan kuvista manalaan. Katson nimittäin tässä samalla Narian Velho ja Leijonaa. Kommentteja toivoisin (:
sunnuntai, 28. joulukuu 2008
Kommentit